Zaratustra - Mystisen filosofin matka itsensä löytämiseksi ja jumalallisen valon hakemiseksi!

Eläviä kuvia 1910-luvulta tutkiessaan törmää helposti filmoihin, jotka ovat kadonneet historian hiekkaan. Mutta onneksi joitakin näistä filmiteoksista on säilytetty jälkipolville, jotta voimme astua menneisyyteen ja kokea aikakauden maagisen ilmapiirin. “Zaratustra”, saksalainen mykkäelokuva vuodelta 1912, on yksi näistä helmistä.

Elokuvan ohjasi ja tuotti Ferdinand Zecca, tuolloin tunnettu teatteriohjaaja ja elokuvauurnimeistari. “Zaratustra” pohjautuu Friedrich Nietzschen filosofiseen romaaniin “Näin puhui Zarathustra”. Elokuva on kuitenkin vain löyhästi sidottu lähdemateriaaliinsa, ja sen painopiste on vahvasti visuaalisessa ilmaisussa ja symbolisissa kuvauksissa.

Juoni: Kuinka Zaratustra löytää itsensä vuorten lomasaunassa

“Zaratustran” juoni on kuin filosofinen labyrintti, jossa päähenkilö etsii olemassaoloaan ja jumalallisen valon aaltoja. Elokuva alkaa Zaratstran askeleet kohistessaan vuoriston huipulla. Hän on eristäytynyt maailmasta, jotta voisi pohtia ihmisen luonnetta ja elämän merkitystä.

Kun Zarathustra laskeutuu alas vuorelta, hän kohtaa erilaisia ihmisryhmiä – köyhiä, rikkaita, onnellisia ja kärsiviä. Hän kuuntelee heidän tarinoitaan ja yrittää antaa heille ohjausta ja viisautta. Mutta Zarathustra oppii myös itse paljon näistä kohtaamisista.

Yksi tärkeimmistä teemoista “Zaratustrassa” on ihmisen vapauden haku. Zaratstra uskoo, että ihminen voi nousta korkeammalle olemassaoloon vain ottamalla vastuu omasta elämästään ja valinnoistaan.

Elokuva on täynnä symboliikkaa, joka kutsuu katsojaa pohtimaan omia kysymyksiään maailmankaikkeuden merkityksestä. Esimerkiksi Zaratstran yksinäinen matka vuorella symboloi ihmisen pyrkimystä löytää totuus ja itsetuntemus.

Näyttelijät: Tietokonemallit eivät voita tätä sympaattisuutta

“Zaratustran” pääroolia näytteli saksalainen näyttelijä Fritz Arno Wagner. Wagnerein tulkinta Zaratustrasta oli vahva ja karismaattinen, mikä toi hahmoon syvyyttä ja kompleksisuutta. Elokuvassa ei käytetty paljon teatraalisia eleitä, jolloin katsoja sai keskittyä Zarathstran sisäiseen taistoon ja pohdiskeluun.

Muut näyttelijät jäivät suhteellisen sivuosaroolien varjoon. Heidän tehtävänsä oli luoda näyttämö “Zaratustran” filosofiselle matkalle ja toimia kuvastina eri ihmisluontojen moninaisuudesta.

Tuotanto: Mykkäelokuvan taika

Elokuva on kuvattu mustavalkoisena, mikä vahvistaa sen filosofista tunnelmaa. Kuvaustekniikka oli tuolloin vielä kehitysasteessa, mutta “Zaratustran” kuvaaja onnistui luomaan vaikuttavia kuvia ja sommitteluja. Elokuvan visuaalinen ilme on sekä mystistä että herkullista katsellen.

Musiikki “Zaratustrassa” oli oleellinen osa kokemusta. Mykkäelokuvien musiikki soitettiin yleensä teatterissa live-orkesterin toimesta, ja musiikin tehtävä oli korostaa elokuvan tunnelmia ja draamaa.

“Zaratustra” on mielenkiintoinen esimerkki 1910-luvun saksalaisesta mykkäelokuvasta. Elokuvan filosofinen sanoma, vahva visuaalinen ilme ja Fritz Arno Wagnerin tulkinta Zaratstrasta tekevät siitä ajattoman klassikon.

Jos sinetärvitset syvällistä elokuvaa, joka kutsuu pohtimaan elämän merkitystä ja ihmisen olemassaoloa, “Zaratustra” on ehdottomasti katsomisen arvoinen.